Ateena

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
On huojentavaa ajatella, että länsimaisen sivilisaation tulevaisuus ei enää ole Ateenan varassa.

Ateena (Αθήνα) on Kreikan pääkaupunki (3 800 000 möykkäävää as.) ja elementillinen hallinto- sekä liiketoimintakeskus. Elementillisyys ilmenee erityisesti kaupungin rakennuskannassa. Ateena onkin harvoja länsimaisia kaupunkeja, joissa ei ole pystytetty yhtäkään viehättävää rakennusta sitten viidennen esikristillisen vuosisadan.[1] Ateenalla on aivan erityinen asema länsimaisessa kulttuuripiirissä. Se edustaa ajatus- ja arvotasolla koko antiikin suuruutta ja jaloutta. Konkreettisella tasolla se edustaa hallitsematonta kaupunkisuunnittelua,[2] äärimmäisen kustannustehokasta rakentamista, kasvihuoneilmiötä pienoiskoossa sekä sitä, miten käy,[3] kun kissojen ja koirien annetaan juosta vapaana leikkaamattomina. On jokseenkin ristiriitaista, että ateenalaiset keksivät demokratian, mutteivät ole kyenneet luomaan edes alkeelliseen toimivuuteen pyrkivää liikennejärjestelmää.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historia

Ateenalla on takanaan pitkä, kunniakas historia. Sellaiset kuolemattomat hahmot kuten Solon, Demosthenes, Perikles, Sokrates ja Platon tukehtuisivat nykyään todennäköisesti ilmansaasteisiin alta aikayksikön, joten on hyvä, että he elivät tuhansia vuosia sitten. Ateenan kaupunkivaltion arvioidaan muodostuneen noin 800-luvulla eaa. Kaupunki nimettiin ilmeisen sarkastisesti viisauden jumalatar Athenen mukaan.[4]

Ateenasta muodostui Attikan johtava kaupunkivaltio ja se aloitti Kreikan valtioille ominaisesti riidan haastamisen. Persialaiset polttivat koko roskan kertaalleen ajatellen tekevänsä palveluksen arkkitehtuurille, mutta ateenalaiset palasivat ryhtyen pitämään vihaa Spartan kanssa. Hillittömän hupsujen peloponnesolaissotien tuloksena Ateena hävisi kamppailun, mutta kaiken tämän välillä Ateenassa keksittiin länsimainen kulttuuri. Kaupunkiin kehittyi kukoistava kulttuurielämä, jonka merkiksi sinne nousi kaikille kreikkalaisille kaupungeille tyypillisesti joukko helleenejä kulttuurisesti yhdistäviä rakennelmia: temppelialue, agora, teatteri, stadion ja ilotalo. Mielivaltaisesta tyranniasta mielivaltaisen aristokratian kautta mielivaltaiseen demokratiaan ajelehtinut kaupunkivaltio veti puoleensa sofisteja, imagokonsultteja, filosofeja ja muita helppoheikkejä kuin kärpäsiä.[5] Nykyisin sofistit eivät enää päivystä agoralla. Keskustan sivukaduilta saattaa tosin löytyä erehdyttävästi Sokrateen oloisia, parrakkaita ja sekavia puhuvia miehiä, mutta heitä ei kannata lähestyä ainakaan hyvien elämänohjeiden toivossa.

Kun länsimainen kulttuuri oli kerran keksitty, se ulkoistettiin Rooman valtakuntaan. Tämän jälkeen seurasi monta tylsää vuosisataa goottien, Bysantin ja turkkilaisten alaisuudessa. Ateena palasi ideaaliin käyttötarkoitukseensa eli vuohien ja lampaiden laidunmaaksi. Vasta 1820-luvulla Ateenaa alettiin asuttaa uudelleen, kun romantiikan huumaamat runoilijat, kuten Byron ja Shelley, alkoivat sitä Kreikan vapaussotureilta vaatia. Kreikkalaiset myöntyivät, kun herrat olivat nähneet niin paljon vaivaa hienojen runojensa kanssa. Ateenasta piti tulla uusklassismin helmi. Ikävä kyllä juuri itsenäistyneeltä Kreikalta kului arvaamattoman paljon aikaa ja rahaa vuohien ja lampaiden ajamiseen ulos kaupungin alueelta. Lopulta Ateenaan kohosikin kokonaista viisi uusklassistista rakennusta: parlamentti, alamittainen näyttelyhalli Zappeion (Ζάππειον) sekä vierekkäin sijoitetut akatemia, Ateenan yliopisto ja kansalliskirjasto. Sitten rahat loppuivat ja muu kaupunki rakennettiin säästäväisellä betonielementtilinjalla.


[muokkaa] Nähtävyyksiä

Parlamentin edustalla olevan tuntemattoman sotilaan haudan kunniavartio. Minihame yhdistettynä tupsukärkisiin tohveleihin on piste, öh, iootan päälle?

Ateenan ehdottomasti suosituin nähtävyys on uskonnollisena keskuksena palvellut Akropolis-kukkula (Ακρόπολη), sillä se kohoaa kaupungissa normaalisti leijailevan saastepilven yläpuolelle. Paikalla voi siis hengittää paitsi antiikin eetosta, myös happea. Massiiviset propylaiat johdattavat (tyypillisesti erittäin voimakkaasti hikoilevan) turistin Parthenonin (Παρθενών) edustalle. Tämä Athenelle pyhitetty temppeli on noussut koko Kreikan symboliksi, sillä sekin on vanha ja rikki. Jos haluaa matkalla nähdä Parthenonin suurenmoiset marmorifriisit, joissa kuvataan kentaurien ja lapiittien taistelua, kannattaa ottaa Eleftherios Venizelosin kansainväliseltä lentokentältä lento Lontooseen. Lordi Elgin siirsi friisit British Museumiin 1800-luvulla sanoen ”Hei, te ette varmaan tarvitse näitä”. Akropoliilla sijaitsee myös karyatideistaan kuuluisa Erektheion (Έρέχθειον)[6] ja kukkulalta on hieno näkymä kaupungin viehkoon savusumuun.

Ydinkeskustassa Syntagma-aukiolla (Σύνταγμα) sijaitsee helleenien parlamentti, joka on jatkuvasti maalauksen tarpeessa. Parlamentin edustalla marssivat aukion suosituimmat nähtävyydet: vartiosotilaat eli evzonit, joiden univormu on kiusallisen feminiininen ja marssityyli matkittu mykän kauden koomikoilta. Marssin seuraaminen vie katsojan ajatukset helleeniseen vapauteen. On nimittäin täysin käsittämätöntä, että moisella tavalla pukeutuneet sotilaat onnistuivat taistelemaan Kreikan vapaaksi 1820-luvulla. Ainoa selitys on, että turkkilaisilla oli vielä typerämmät univormut.

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Viitteet

  1. Ja se ainoakin (Parthenon) on vailla kattoa ja puoliksi sortunut.
  2. Ateenan moderni kaupunkikuva on erittäin pahamaineinen. Esimerkiksi kiinalaiset turistit ja liikematkalaiset, joissa feng shui -ajattelu istuu tiukassa, voivat saada kaupungin näkemisestä vakavia fyysisiä oireita.
  3. Huonosti
  4. Asian tiimoilta on olemassa myös taru, jossa Athene ja Poseidon kilpailevat kaupungin herruudesta. Ikävä kyllä juuri tässä myytissä ei ole kreikkalaisille ominaisia tuhmuuksia, joten sen voi hyvin jättää kertomatta tässä yhteydessä.
  5. Tai Aristofaneen mukaan ampiaisia.
  6. Nimessä ei ole mitään huvittavaa; temppeli on nimetty myyttisen kuningas Erektheuksen mukaan.
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruustiedot

Muuttujat
Toiminnot
Valikko
tärkeitä
foorumi
Työkalut
Muilla kielillä