Antilooppi

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Information.gif Tämä artikkeli ei ehkä ole paskaa, muttei se mikään loistavakaan ole.
Pienellä työllä tästä artikkelista saa sellaisen. Jatkokeskustelua keskustelusivulla.
Artikkelin aiheesta on pätkä tekstiä myös Hiktionaryssa, mutta se on todennäköisesti tätä artikkelia huonompi.

Antilooppi (latinaksi Antitius lööppiys) on nisäkkäisiin kuuluva lisko, jolla on lajista riippuen joko suorat, käyrät tai neliönmalliset sarvet, joita urosantiloopit käyttävät tapellessaan naaraista. Tässä ei kuitenkaan ole mitään järkeä, varsinkaan silloin kun ottaa huomioon, miten paljon naaras muistuttaa kodinkonetta nimeltään nainen, josta ei kannata tapella. Tämä on yksi niistä asioista, joka todistaa antiloopit erittäin tyhmiksi.

Ravinto[muokkaa]

Antiloopit ovat kasvissyöjiä, ja syövät mm. ruohoa, sormustinkukkia, faktoja, ruohoa, eukalyptuksia, ruohoa ja (rikka)ruohoja. Näin ollen ne ovat hyödyllisiä puutarhassa. Antilooppi kykenee käyttämään rasvaa energiakseen tehokkaammin kuin ihminen, eikä suurikaan rasvaprosentti ole sille haitaksi. Vastoin yleistä harhakäsitystä antilooppeja ei tule ruokkia maidolla, sillä useimmat näistä jaloista eläimistä ovat laktoosi-intolerantteja. Sen sijaan antiloopit juovat vettä, kuten vissyä.

Levinneisyys, elinympäristö ja sopimus leijonien kanssa[muokkaa]

Antiloopit elävät ruohosavanneilla ja pärjäävät isojenkin leijonien keskellä, koska antiloopeilla ja leijonilla on sopimus: jos esim. seepra tai haikara yrittää hyökätä leijonan kimppuun, antilooppi häätää hyökkääjät pois. Vastineeksi leijonat eivät anna pentujensa imeskellä sarvia. Leijonien kanssa tehty sopimus on mahdollistanut antilooppien leviämisen lähes koko maapallolle. Antiloopit ovat myös lisääntyneet paljon, koska niiden ainut oikea vihollinen, kakku, elää lähinnä rakennusten sisällä, ja antilooppien pesät ovat yleensä ihmisasumuksen sisätilojen sijaan savupiipun päällä.

Ulkonäkö[muokkaa]

Antiloopit ovat lajista riippuen väritykseltään punaruskeita, keltaruskeita, oranssinruskeita, paskanruskeita, kullanruskeita, violetinruskeita, hampaanruskeita, kaakaonruskeita tai ruskeita. Kaikki muut värit luonnossa ovat näiden välimuotoja, mutta lemmikkiantilooppeja on jalostettu myös tylsänharmaiksi, jotta ne sopisivat modernien talojen sisustukseen. Antiloopit ovat säkäkorkeudeltaan noin 1-1,5 m korkeita, ja niiden kasvot ovat sarvien välistä höröhampaisiin viivoittimen pituisia, eli se pituus voi vaihdella suurestikin mutta on yleensä noin 20cm. Painoltaan ne ovat yleensä noin 1,5-2,7kg. Antiloopit tunnistaa helposti niiden harottavista, sinisistä silmistä ja sorkista, jotka voivat satuttaa jos menet liian lähelle.

Lisääntyminen[muokkaa]

Antiloopin tiineys- eli kantoaika on yleensä noin kuukauden, tarkemmin sanottuna 28-32 päivää, ja se synnyttää keskimäärin kahdeksan vasaa vuodessa. Naaraan kantamisen huomaa varmimmin siitä että kannat sitä, tai nisistä jo ennen vatsan pyöristymistä. Ne punoittavat ja muuttuvat kaksi viikkoa astutuksesta keitetyn riisinjyvän kokoisiksi. Tiineys voidaan todeta varmuudella ultraäänitutkimuksella noin neljännen tiineysviikon jälkeen. Röntgenkuvassa vasat näkyvät 40–50 vuorokauden jälkeen syntymästä. Raskaus on mahdollista keskeyttää eläinlääkärissä joko hormoneilla tai steriloinnilla eli lohdunpoistolla. Niin sanottu valeraskaus on mahdollinen, mutta harvinainen.

Kastrointi ja sterilointi[muokkaa]

Antilooppi voi saavuttaa sukukypsyyden jo 2,5 kuukauden iässä. Urosantiloopit tulevat sukukypsiksi yleensä hieman alle kolmen kuukauden ikäisenä, ja niiden virtsa alkaa haista voimakkaasti. Urosantilooppi voi myös merkkailla paikkoja spray-maalilla. Kastraatiossa urosantiloopilta poistetaan kivekset, jolloin sukupuolihormonien vaikutus loppuu. Naarasantiloopit tulevat sukukypsiksi useimmiten noin kahden kuukauden ikäisenä, kun naaraalle tulee ensimmäinen kiima. Myös osa naarasantiloopeista tekee graffiteja kiiman aikana. Steriloinnin yhteydessä poistetaan munasarjat sekä mahdollisesti myös lohtu. Antiloopin voi yleensä varhaissteriloida jo ennen luovutusikää, jolloin ei-toivottuja vasoja ei pääse syntymään. Leikattu antilooppi on mukavampi ja helpompi lemmikki, joka ei terveenä virtsaa tai leiki spray-maalilla hiekkalaatikon ulkopuolella.

Historiaa[muokkaa]

Antilooppia ei ole mainittu kovinkaan monissa uskonnoissa tai historiankirjoituksissa, mutta sen kesyttämisen tiedetään tapahtuneen noin 200 vuotta sitten. Eläimen vaikean luonteen takia sitä on alettu vasta muutama vuosikymmen sitten jalostaa lemmikiksi aiemmin toimineiden lihantuotantoeläimen ja leijonansuojelijan roolien sijaan, sillä on huomattu, että sillä on kiltti ja lapsiystävällinen sekä helppo luonne. Antilooppi ei olekaan vielä levinnyt lemmikkinä kovinkaan monen ihmisen kotiin.