Andrei Tšikatilo

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Andrei Romanovitš Vetinen Paskapää Tšikatilo (1936-1994) oli ukrainalainen opettaja, puhelinasentaja, vesipää, sarjamurhaaja, kannibaali, pedofiili impotentti, raiskaaja ja nyhverö. Häntä pidetään nykyaikaisen vandalismin isänä.

Alaikäisyys[muokkaa]

Nuoruudessaan Tšikatilo kärsi vesipäisyydestä.

Tšikatilo syntyi eräässä ukrainalaisessa tuppukylässä 1936, pidätysvaikeuksista ja impotenssista kärsivänä, rumana vesipäänä. Stalinin kampanjat maatalouden tehokkuuden lisäämiseksi tuottivat loogisesti nälänhätää, ja pikku-Andrei vältti pataan joutumisensa vain holtittomalla virtsankarkailullaan. Tiettävästi tämän vanhempi, ei-vesipäinen, impotentti tai pidätysvaikeuksinen[1] ei ollut lainkaan näin onnekas, vaan borssivajauksesta kärsivät naapurit pistivät hänet parempiin suihin[2]

Tiettävästi Tšikatilon väkivaltafantasiat tulivat ilmi jo tämän lapsuudessa, kun tämä ensin oli nähnyt teutoonien tasoittamia maita, ihmisiä, Ukrainan perinteisiä lypsyeläimiä, kulkuneuvoja sekä ladoja. Seuraavaksi hän kuvitteli vievänsä germaanisotilaita metsään, jossa olisi harrastanut suklaajunailua ampunut neuvostoisänmaallisesti saksalaiskoirien aivot pitkin vaivaiskoivuja. Jollei Tšikatilo olisi ollut niin helkkarin eunukkimaisen impotentti, hän olisi saanut tästä seisokin.

Isän sotiessa rintamalla tämän äiti jakoi Andrein kanssa saman sängyn. Hankaluuksia ei tuottanut se, että Andrei olisi yrittänyt insestiä, vaan tämän sängynkastelu. Ymmärtäväinen äiti pieksi puolustuskyvytöntä poikaansa armotta. Tutkijat ovatkin ehdottaneet, että Tšikatilon säälittävyys olisi tullutkin geeneistä, ei ympäristöstä.

Tšikatilon isä päätyi ensin sotavangiksi ja kehtasi vielä selvitäkin saksalaisten vankileiriltä, mikä ei ollut Stalinin mielestä kovin kunniakas asia. Itse asiassa sotavankeja pidettiin Neuvostoliitossa maanpetturuutena,[3] ja isä-Tšikatilo selvisikin kylässään muiden sisäsiittoisten, huonohampaisten gulakkien teilaamiselta poikansa ansiosta, jonka pilkkaamiseen nämä keskittivät voimavaransa.

Vaikkei sitä Wikipediassa lähteissämme mainitakkaan, Tšikatiloa todennäköisesti kiusattiin koulussa, koska tämä oli hikke. Huolimatta menestyksestään Andrei jatkoi itselleen ominaista nynnyilyä, eikä häntä huolittu Moskovan valtiolliseen yliopistoon.

Tšikatilo pääsi nuoruudessaan tiettävästi vain kerran pukille. Tai, no itse asiassa hän ryömi pensaikosta pari vuotta nuoremman tytön kimppuun, kaatoi maahan ja vemppasi tämän päälle, impotentti kun oli. Jos tuota voit sanoa pukille pääsyksi, niitä seksikokemuksia oli yksi. Jos taas olet vähänkin Andreita järkevämpi, hän oli käytännössä neitsyt.

Täysi-ikäisyys[muokkaa]

Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli tästä säälittävästä pellestä.


Tšikatilo kävi armeijan. Hänet yllätettiin pariin otteeseen virpomassa kiväärin piippuun ja työntämässä samaa osaa aseestaan kasarmin ohi kulkevien pikkulasten takamukseen[4]. Andrei olikin komppaniansa priimus. Sittemmin hän yritti päteä puhelinasentajana, mutta sai lopulta potkut jäätyään kerran liian usein kiinni seksilinjan salakuuntelusta. Tietojen mukaan Andrein työnantaja ei ilahtunut siitä, että tämän puheluita salakuunneltiin[5]

Tšikatilon pikkusisko sääli veljensä kyvyttömyyttä toimia vastakkaisen sukupuolen kanssa, ja niin sääli eräs tämän ystävätärkin, joka meni pelkästä säälistä vihille tämän säälittävän miehen kanssa 1963. Häätkin olivat säälittävät siviilivihkiäiset säälittävässä rehuvirastossa. Huolimatta siitä, ettei Tšikatilo saanut aikaan erektiota taikka tiennyt viagrasta, hän onnistui saamaan kaksi lasta, jotka ilmeisesti häpeävät isäänsä yhtä paljon, kuin kuka tahansa muukin Tšikatilon perheenjäsen ja ilmeisesti tosiaan olivat tämän lapsia.

Lopulta hän onnistui saamaan opettajanviran jossain perähikiällä, mutta eikös hän onnistunut ryssimään siinäkin. Tšikatiloa kiusattiin kuin ennen vanhaan, niin luokka- kuin opettajainhuoneessaankin, eikä kukaan ollut pahoillaan, kun tämä nolo pikkumies sai potkut ahdisteltuaan oppilaitaan. Tšikatilo ei kuitenkaan lannistunut. Hän tunsi löytäneensä elämälleen merkityksen, alaikäisten kähmimisen, ja hakeutui toisen pikkukaupungin opettajaksi. Tiettävästi Tšikatilo onnistui elättämään itsensä tällä tavalla lopun ikäänsä.

Rötöstely[muokkaa]

Eräässä vaiheessa Tšikatilo jäi kuitenkin lopullisesti vaille työtä, ja keksi nöyryyttää itseään (entisestään) ryhtymällä harmaaksi konttoristiksi 1978, josta kukaan ei pitänyt tai puhunut hyvää. Hän sai kuitenkin matkustaa paljon, mikä säästi ainakin tämän perhettä. Lopulta näillä matkoillaan Tšikatilo keksi siirtyä namusetäilystä ja raiskaamisesta uuteen viihteeseen, livesnuff-esityksiin. Hän sieppasi pienen tytön, vei tämän vanhaan latoon, pieksi ja masturboi tämän päälle ja lopulta tuli viiltämällä tämän kurkun auki. Hänen uransa oli katketa lyhyeen, sillä Juhani Palmu sattui maalaamaan samaa latoa, vaikkei ikuistanutkaan miestä kyllin tarkasti. Jollei eräs itsemurhakandidaatti olisi uhrautunut, jotta Tšikatilo olisi saanut jatkaa uutta leikkiään, tämän ura olisi voinut päättyä jo siihen ensimmäiseen uhriin. Vaan ei. Kyllähän joku masentunut (ymmärrettävää, asuihan tämä Neuvostoliitossa) ilmoittautui poliisille Andrein puolesta, ja tämä pääsi pelaamaan venäläisen ruletin vapaakenttää täysillä panoksilla.

1982 Tšikatilo tappoi, raiskasi tai tappoi ja raiskasi nuoria persoonia, jotka poimi juna- tai bussiasemilla ja viimeisteli metsässä. 1983 hän ei päässyt viettämään Joulua perheensä luokse, ja päätti lohduttaa itseään tappamalla neljä huoraa. Vaikkei hän edelleenkään ollut tietoinen viagrasta, hän huomasi kurkun auki viiltämisen toimivan lerppuunsa samalla tavalla.[6]Myös halpojen lihatuotteiden hankkimisella oli oma osuutensa asiassa.

Tšikatilo ei kuitenkaan unohtanut vanhaa yleisöään, lapsia, joihin hän sovelsi opettaja-aikoinaan hankkimiaan lahjontatapoja. NL:n media antoi oman tukensa Tšikatilolle (joka olisi todennäköisesti jäänyt muuten kiinni) muistuttamalla, että lapsiin kohdistuvaa (seksuaali)väkivaltaa tapahtui vain rappiollis-kapitalistisessa lännessä ja Ukrainan lapsimurhien uskottiin olevan USA:n salajuoni suurhyökkäyksessään.[7]Jossain vaiheessa ukrainan (laittomasti perversiotaan harjoittavien) homojen uskottiin olevan murhien takana. Tšikatilolle tämä uutisointi ja ahdasmielisyys sopi vallan mainiosti, sillä hän saattoi jatkaa puuhasteluaan kaikessa rauhassa.

Andrei kuitenkin uskoi, että poliisit olivat hänen jäljillään, ja onnistui hillitsemään himojaan vuoteen 1985, jolloin hän työnsi kahden naisen päät tasohöylään ja nai ruumiita. Samoihin aikoihin poliisi rupesi miettimään, että "ehkäpä sittenkin kyseessä saattaisi olla joku puna-harmaa, impotentti neuvostovirkamies jolla on raiskaajatausta ja nimet papereissamme". 1987 hän tappoi nuoren miehen viuhahtamalla tälle. 1988 ja 1990 hän sekoili naapurikaupungeissa, kostaakseen jääkiekkojoukkueensa huonon menestyksen.

Kiinni jääminen[muokkaa]

Poliisiagentti valmistautuneena Rostovin hirviön yhyttämiseen.

Lopulta 1988 poliisit päättivät ruveta valvomaan isoimpia juna-asemia, ja pikkuasemille jätettiin houkutuslinnuiksi lumpuiksi naamioituneita poliisiagentteja ja poliisiagenteiksi naamioituneita lumppuja. Tšikatilo oli ovelampi, pukeutumalla normaalivaatteisiinsa, jolloin hän muistutti erehdyttävästi kommunistipuolueen jäsentä. Hän saikin kanniskella irti leikkaamiaan rynttäitä vapaasti poliisin nenän alla, kunhan piti ne muovipussissa tyhjien viinapullojen seassa. Lopulta tämä koitui kuitenkin hänen kohtalokseen, kun äänekäs miliisi vaati tätä tarjoamaan, ja otti omatoimisesti pussista ulokkeen, jota oli pitänyt vodkapullona. Tšikatilo tiettävästi laski alleen, mikä laskettiin aluksi spurguuden piikkiin.

Tšikatilo laski, että pääsisi vielä vähällä, jos tunnustaisi poliiseille murhat ja johdattaisi ruumiskätköille. Järkyttyminen olikin molemminpuolista, kun poliisi sai tietoonsa melkein tuplasti sen määrän ruumiita, kuin oli osannut yhdistää, ja kun Tšikatilo tajusi, että olisi voinut hyvin olla vaikeuttamatta entisestään tilannettaan. Hän laski tiettävästi taas alleen.

Nolo loppu[muokkaa]

Arvolleen sopivasti Tšikatilo tuotiin oikeussaliin apinahäkissä, jotta uhrien omaiset eivät olisi päässeet ruokkimaan häntä. Hänet todettiin syylliseksi reilusta 50 taposta. Puolustuspuheessa Tšikatilo syytti tapahtuneesta vanhempiaan, kotikyläänsä Stalinia, surkeaa lapsuuttaan, koulukiusaajiaan, impotenssiaan, tietämättömyyttään viagrasta, Lentävää spaghettihirviötä, naisten raiskausta kerjäävää pukeutumista ja sinua. Lisäksi hän veti housut kinttuihin, jotta koko sali tuomaria myöten olisi saanut nauraa Andrein veltolle hepille.

Tšikatilo tuomittiin kuolemaan ampumalla. Boris Jeltsin ei ollut tarpeeksi humalassa armahtaakseen häntä. Tiedettävästi Tšikatilo pillahti itkuun ja vittuili koko tunnetulle maailmalle ennen kuin sai kuulan kalloonsa. Hänet haudattiin Moskovan kaatopaikalle, seremonioihin osallistuivat vain vastahakoinen suku, Jimmy ja Jammu Siltavuori. Tiettävästi pappi kusi hautamonttuun.

2002 Moskovan pormestari pystytti patsaan Andrei Tšikatilon, ehkä koko itäisen Euroopan noloimman miehen muistoksi.

Viitteet[muokkaa]

  1. Saati naisia ja lapsia raiskaava, murhaamisesta laukeava ihmissyöjä
  2. Hänelle ei kuitenkaan tarjottu suuseksiä.
  3. Tämän perusteella joka toinen puna-armeijan sotilas olikin petturi.
  4. Ei aina tässä järjestyksessä
  5. Muualta kuin KGB:n tai Kremlin taholta.
  6. Ja mitä SINÄ olisit valmis tekemään mieskuntosi eteen?
  7. Tähän verrattuna ukrainalaisen maalaisväestön epäilykset ihmissusista kuulostavat jo uskottavilta, eikö vain?
edeltäjä:
Enver Hoxha
Itä-Euroopan noloin jätkä
(1992-1997)
seuraaja:
Slobodan Milošević