Alastaron sladissa

Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Star.svg
Tämä artikkeli on kouluesimerkki siitä, miltä hyvä sivu voi näyttää. Tee näin.
Wiki-deathstar.png
Tosikoille ja heille, joita aihe lähemmin kiinnostaa, on Wikipediassa artikkeli Alastaron sladista.
Teoksen kansi vetoaa kohderyhmään.
Alastaron sladissa on vuonna 1933 ilmestynyt Volter Kilven "vauhdikas" (jos luet sitä Saksan moottoritiellä) kilpa-autoiluromaani, jonka arvostelun kirjoittaminen tälle foorumille on ollut puuduttavaa ajanhukkaa, ja johti mm. hammaskiskojen ostoon kirjoittamisen aiheuttaman öisen narskuttelun johdosta. Teosta on pidetty Kilven päätyönä, ja se on saanut osakseen suitsuketta ja mirhaa kirjallisuudentutkijoiden norsunluutorneissa kautta maailman. Myös miehinen urheiluautolehdistö, joka perinteisesti arvostaa kuvallisempaa ilmaisua, on hiljalleen ottanut teoksen omakseen. GTi-lehden kirjallisuuskriitikko Tissejä Kanteen (nimi muutettu) on kehunut teosta aistikkaaksi ja selkeäksi kuvaukseksi tuon ajan kilpa-autoilusta. Herra Kanteen ei kuitenkaan halunnut kommentoida teosta omalla nimellään, sillä parhaimmillaan kahdesta päälauseesta ja alisteisesta relatiivilauseesta koostuvat virkerakenteet ovat lehden lukijoille melko rankkaa kamaa. Kilven radikaali ilmaisu vaatineekin tuning-piireissä vielä pitkää sulattelua lyödäkseen itsensä läpi massojen kirjallisuutena.

Merkitys[muokkaa]

Alastaron sladissa on modernistisen kerronnan uranuurtajia Suomessa. Tosin teosta pidetään vaikeatajuisena sen omalaatuisen ja teknisen kilpa-autoilusanaston takia. Kilpi puolustautui vetoamalla esikuvinaan käyttämiinsä mekaanikkoihin Joyceen ja Proustiin, joiden kirjoittamissa huolto-oppaissa näennäiseen tapahtumattomuuteen luodaan autosanastolla syvä mytologinen ja kielellinen monikerroksellisuus. Kerronta on saanut osakseen myös kiitosta. Erityisen huomattava piirre on, että kerronnassa moottoriradan ulkoiset tapahtumat ovat alisteisia autojen sisäiselle sielunelämälle. Esimerkiksi männän sielunelämää kuvaavat 138 sivua ovat tärkeä virstanpylväs kirjallisuuden lisäksi myös moottoriterapian alalla. Lisäksi vauhdikkaat 40 sivun kuvaukset autojen luisuista kaarteissa saavat harrastajan liimautumaan kirjan ääreen.

Juoni[muokkaa]

Varoitus: Seuraava kirjoitus saattaa paljastaa yksityiskohtia juonesta, kuten sen, että BOB ottaa Dale Cooperin muodon/valtaansa.

Teos kuvaa yhden päivän tapahtumia Alastaron moottoriradalla, jossa nuoret kollit Pukkila, Härkäniemi ja Alastalo neuvottelevat, pitäisikö kiihdytysradan päähän rakentaa 50 metriä lisää asfaltoitua pintaa. Välillä he polttavat piippua. Välillä taas juttelevat, kuinka Wunderbaumitkaan eivät ole enää kuten heidän nuoruudessaan 15-vuotiaina. Aina välillä kertoja siirtyy seuraamaan radalla kiitäviä autoja, jotka kuvaillaan alustan viimeisen pultin ruostumisastetta myöten. Tahti on kiivas, eikä teos sovi pitkäpiimäisten sukuromaanien harrastajille, sillä jokamiesluokassa pellin kolistessa 83 sivun verran ei lukijalle jää juuri hengähdysaikaa. Lukijan armahtamiseksi Kilpi on kuitenkin nimennyt luvut näppärästi, mikä helpottaa paluuta tekstin pariin. Esimerkkejä lukujen alaotsikoista (poimittu sisällysluettelosta)

  • VIII – Tässä luvussa kumi palaa, kuten se paloi jo kahdessa aiemmassakin, joten voit jättää tämän luvun myös lukematta
  • XVII – Jos tiedät, miten taka-akseli vaihdetaan, tai luit sen jo luvusta II, älä lue tätä
  • XIX – Ajattelin kirjoittaa tähän lukuun jotain toimintaa, mutta hyvä ystäväni Joyce sanoi, että "älä nyt vielä."
  • XXIV – Tämän luvun teksti on kirjani Bathseba kokonaisuudessaan. Kun se ei oikein myynyt, liitin sen tähän
  • XXV – Kustantaja huomasi aikeeni, joten siirsin loput Bathsebasta tähän lukuun. Alastaro jatkuu luvussa XXI
  • XXXVIII – Tässä luvussa rengas puhkeaa, mutta kun luit sen jo tästä otsikosta, ei luvussa oikein muuta sitten tapahdukaan
  • XLIX – (Oikolukijan huomautus: Tämä lienee kopio luvusta XXII?)

Vastaanotto[muokkaa]

Suomalaiset ovat ottaneet teoksen omakseen – mikäli ovat sen ilmaiseksi 50-vuotispäivänään saaneet. Usein ostaja ei kuitenkaan ole itse lukenut teosta ja vastaanottajakin olisi mieluummin halunnut vaikkapa kalliin konjakkipullon. Teoksen verraton hyöty on kuitenkin siinä, että se ankkuroi huteran kirjahyllyn tehokkaasti aloilleen. Tosin liian huteran hyllyn se voi pistää kahtia. Lisäksi autourheilupiiressä teoksen omistamisella voi kompensoida iän tuomia rasitteita, mikäli kansikuvatyttöjä ei enää muilla keinoin saa takapenkilleen. Rahallisesti suurimman hyödyn teoksesta ovatkin keränneet "Olen lukenut Alastaron sladissa" -painatuksella varustettujen paitojen myyjät.

Katso myös[muokkaa]