1970-luvun perintö

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
1970-luvulla kokoontumisoikeus oli rajoitettua, joten yleisötilaisuudet oli pidettävä salassa.

1970-luku oli Suomessa säännellyn vaurastumisen aikaa. Idässä pysytteli vankka, vakaa ja aina luotettava Neuvostoliitto.

Suurvallalla oli ilmeinen vaikutus suomalaiseen talouselämään, identiteettiin sekä siihen, mistä oli lupa puhua ja mistä ei. 1970-luvulla sähköpylväät olivat oleellisia tiedonvälityksen tukipilareita, minkä lisäksi kirjeposti kulki perille asti. Pankkipalvelut toimivat myös syrjäseuduilla, sillä juurikaan sellaista kylää missä Postipankki ei olisi ollut, ei ollut. 1970-luku oli myös rauhallista aikaa; suuria leirintäaluetragedioita ei sattunut, joskin rockfestivaaleilla kyörättiin ajan nuorisoa ennätysmäärin putkaan ottamaan opikseen ja aikuistumaan.

1970-luvulla presidentit olivat Kekkosia, eivätkä he aiheuttaneet kansalle pettymystä. Öljykriisin aiheutettua likipitäen kansallisen hätätilan, UKK järjesti hätätilahallituksen, johon pääministeriksi tuli Kekkosen näköiskaima Martti Miettunen. Kun UKK ryhtyi toimiin hätätilan poistamiseksi, hätätila myös poistui. Nykyisin poliitikot vain pyörittelevät käsiään ja selittelevät julkitulleita kömmähdyksiä - kuten vaalirahoitukseen liittyviä epäselvyyksiä - joiden ei olisi pitänyt tulla julki. Hätätila ei näinollen ole enää julkinen, vaan pikemminkin yksityinen ja hyvin henkilökohtainen asia.

1970-luvulla kesät olivat kohtuullisen viileitä ja ukkosmyrskyt viipyviä, joskin niiden tuhovaikutus nykyiseen verrattuna oli vähäinen. Tuona aikana maatalous sortui lopullisesti häpeälliseen ylituotantoon, jonka purkamiseen valtiovalta on sittemmin käyttänyt kaiken tarmonsa ja toivonsa. Valopilkkuja on ollut luvassa aivan viime aikoina; ruoan hinta on noussut merkittävästi, jonka lisäksi ruoasta on alkanut olla suoranaista pulaa. Onneksi rettelöinnit asian tiimoilta ovat tapahtuneet pääosin kehitysmaissa, joten valmistautumismahdollisuuksia rettelöinnin paikallisiin ilmenemismuotoihin on ollut sekä lupa että mahdollisuus harjoitella.

1970-luvulla nuoriso oli motivoitunutta opiskelemaan elämänsä ammattia. Neuvostoliiton ideologinen vaikutuspiiri tempaisi tosin joitakin pauloihinsa, mutta heissäkin oli loistavia oman alansa taitajia, eikä tuo ammattiylpeys mihinkään ole kadonnut vielä tänäkään päivänä.

1970-luvulla mystiikka eli ja voi vielä hyvin - varsinkin maaseudulla. Syysilloissa isovaarien kertomat tarinat lapsisukupolville maaseutujen mökeissä loivat tunnelmia ja mystiikkaa. Asioiden peräisyys ei ollut vielä internetistä tarkistettavissa. Elämään sisältyi kiehtovaa mystikkaa ja hämäräperäisyyttä. 1970-luvulla usko elämään oli vielä useilla vahvalla pohjalla. Nykyisin elämänusko on pieniä tekoja ja ajatuksia ympäristön puolesta.