Älä

Kohteesta Hikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

”ÄLÄ!”

~ Älä:n kohtalosta kuullut suomalainen
"Mitä... helvettiä tuolla tapahtuu?! Eihän se voi olla... ruotsalainen penisrinki?!"

Älä on kaupunginosa Haaparannassa ja Ruotsin ainoa itsehallintoalue, jolla on perustuslakia myöten itsenäinen lainsäädäntövalta.

Paikkakunnan nimestä on johdettu suomalainen sana ”älä”, jolla ilmaistaan mielenkiinnon puute osallistua penisrinkiin.

Totuus on todella syvällä tuolla jossakin

Haaparanta on Haaparannassa, mutta onneksi Haaparannan Haaparanta sentään sijaitsee… Pohjanpohjan (Nortbotten) läänissä… Pohjanpohjan...

Haaparannan (Habaranda) Haaparanta sijaitsee Pohjanpohjan (Nortbotten) maakunnan Pohjanpohjan läänissä, mutta onneksi sentään tämä koko farssi sijaitsee Pohjois-Ruotsissa, eli joku voi jonakin päivänä eksyä sinne (edes todennäköisemmin kuin Vammalaan). Tilastollisesti katsottuna Ruotsin postimiehien keskuudessa itsemurha-alttius on pahimmillaan juuri tällä seudun seudun paikkakunnan paikkakunnalla, eikä sinne lähetettyä tavaraa kannata odottaa perille ainakaan puoleen vuoteen lähetyspäivästä.

Koko tuon kaameuden keskellä sijaitsee Haaparannan kaupunginosan alue, nimeltä Älä. (Ei voi kuin ihmetellä, miksi alueen nimi ei ole sen sijaan Ei missään nimessä, mutta näin asiat ovat.) Koko Haaparannan alue on perustettu 1820-luvulla, lähinnä todisteeksi Ruotsin kyvyttömyydestä osallistua Suomen puolustamiseen sen paremmin minään aikakautena, mutta alueen erityispiirteeksi kehittynyt lainsäädäntö on huomattavasti vanhempaa perua.

Älä:n historia

Ennen ajanlaskun alkua olevissa luolapiirroksissa on havaittu ihmisen kaltaisia olentoja, jotka historioitsijat ovat lähes yksimielisesti päätelleet alkukantaisiksi ruotsalaisiksi. (Erot nykyaikaisiin alkukantaisiin ruotsalaisiin ovat lähinnä vaatteiden määrän lisääntyminen ja se, että hurrien hienot veneet luolamaalauksissa ovat vielä soutuveneitä.) Maalauksessa kaksi hahmoa halaavat toisiaan, mutta syystä tai toisesta maalauksen hahmot seisoivat samansuuntaisesti, kuin toinen halaisi toista takaapäin. Samoin maalauksessa on hämmentänyt sukupuolierojen merkkien vähyys[1]

Ruotsin muodostaneiden heimojen törmäyskurssi suomalaisiin oli monille karvas ja ehkä karvainenkin järkytys. Nykyisen Älä:n alue oli monta kertaa heimosotien sekä rumien tappeluiden aikaa. Kun asemansa vakiinnuttanut Ruotsi alkoi 1000-1300 luvulla käännyttää metsäläisinä pidettyjä suomalaisia kristinuskoon, paikalliset ristiretkikunnat, asukkaat sekä muut maan tallaajat takasivat sen, että tappeluhan siitäkin tuli.

Rehellisestä vakaudesta voi alkaa puhua ensimmäisen kerran vasta, kun Venäläiset menivät ja ottivat haltuunsa Suomen alueen aina Pohjanpohjan Pohjanpohjan Haaparannan Haaparannan nykyisen alueen rajalle. Ruotsin kronikoissa esitetäänkin, että koko seudun nykyinen muoto oli vain kuninkaan nerokas tapa estää Ruotsin valloittaminen perustamalla niin poskettoman naurettava ja maantieteellisesti mahdoton alue, ettei Venäläiset tienneet, mitä olivat valloittamassa ja joutuivat leiriytymään sen edustalle.

Vedetään yhtä köyttä

Koska Älä ja koko kaupunki sen ympärillä oli syntynyt enemmän kuninkaan hätätilasta, ja toisin kuin kuninkaan muut hätätilat se ei ollut joutunut heti ansaitsemaansa paikkaan eli saniteettitilojen posliineihin, siellä oleva hallinto oli alkujaan hyvin vapaamuotoista. Koska kruunun määräämät säädökset sekä muut edellisten vuosisatojen saavutukset olivat voimassa vain viereisillä paikkakunnilla, ja koska asukkaiden oli mahdotonta olla näkemättä, millaista hallintoa Venäjä piti rajan toisella puolella, touhu äityi usein lähes bakkanaaliksi.

Kuullessaan moisesta poikkitaiteellisesta villistä lännestä omassa sivistyneessä Ruotsissaan, joka vieläpä nuoli haavojaan turpiin tulleen sodan jäljiltä, määräsi kuningas alueelle omia virkamiehiään tekemään sellaisesta pelleilystä lopun. (Kirjoitettuaan määräyksen puhtaaksi ja sinetöityään sen hän oli niin tuohtunut, että edes kamaripojan kanssa pussailemisesta ei ollut tulla mitään tuntikausiin.)

Älä:n kunnan kannalta oli kuin synkkä, päälle pissaava myrskypilvi, että kuninkaan lähetteinä toimi joukko ääri-kristillisiä päsmäreitä, joille ei kukaan ollut tajunnut ilmoittaa, että Ruotsi oli käännyttänyt Suomea kristinuskoon jo satoja vuosia sitten, koska silloin Ruotsi itsessään oli ollut kristillinen jo aikoja. Liike, josta myöhemmin tulisi Ruotsidemokraatit, aloitti kovan kurinpidon hansikkailla läimimällä, peruukkien takavarikoinnella ja määräaikaisilla korkkien takapuoliin asentamisilla.

Koska Älä:n alue oli edelleen liian lähellä Venäjää, ja siellä rehottava täysi moraalin puute ei ottanut loppuakseen[2], päätettiin lopulta Älä:n kaupunginosan hallinnon piirissä, että alue on pakko muuttaa itsenäiseksi, tai mistään ei tulisi sitten mitään. Niin tapahtuikin.

Älä tee sitä

Tänäkin päivänä Älä on itsehallintoalue, jolla on perustuslakia myöten itsenäinen lainsäädäntövalta. Maakunnan ainoa laki on:

1§) Älä.

Maakuntalaki perustuu kuninkaan liikkeen määräämään alkuperäiseen säädökseen:

1§) För Satan's jeble, NEJ!.

Alkuperäisen säädöksen sanamuodot ovat luonnollisesti muovautuneet ajan kanssa, ja lopulliseen asuunsa muodostettuna se asettui suomalaiseen sanaan ”Älä”, koska ruotsalainen vastine kuulosti liian naismaiselta.

Maakuntalakia soveltaa tänäpäivänä liikkeestä irtaantunut valtapuolue Ruotsidemokraatit, joiden tapa soveltaa hyvin tulkinnanvaraista lakia on luottaa raamatuntulkintaan, jossa tekstistä poimitaan omiin tarpeisiin sopivat kohdat.

Surkeaa on, että tämä hyvin jääräpäinen tapa tulkita erittäin suppeasti rajattua lakia on synnyttänyt eräitä piirteitä, joista vain ruotsalaiset voivat pitää.

Piiri pieni pyörii

Ainoa tunnettu kuva itse Älä:n ringistä, mutta resoluutiota ei uskalla isontaa, ettei katsojan silmät puhkea.

Tunnetuin käytännön esimerkki lain fundamentalistisesta sovelluksesta on niin kutsuttu äläläinen rinki.

Lähtökohta on yhtä selkeä kuin koko paikkakunnan osoitejärjestely, joka toistaa itseänsä. Kansalaisen rikkoessa lain 1§:ää maakunnan oikeusneuvosto kokoontuu paikalle välittömästi. Jos ainut laki on älä, niin ei voi olla yllättävää, että rikkeitä tulee paljon.

Eräs vanha rouva esimerkiksi kaatui selälleen kiivetessään hakemaan joulukoristeitaan vuonna 1989, mutta koska Älä:n laki sanoo älä, ei vanhuksella olisi ollut lupaa sen enempää hakea joulukoristeitaan, edes omistaa joulukoristeita, kiivetä tai tippua. Kun vielä lisätään siihen, että mummo soitti apua, mikä on teko, jota vastaan sotii lain kohta älä, on vaikeaa ymmärtää, miten mummo saattoi tehdä mitään sellaista. Sairaalassa häntä aiottiin torua asiasta pahan kerran, mutta kun älä, asia jäi torumatta.

1§ kuitenkin kriminalisoi myös oikeusneuvoston toiminnan. Koska oikeusneuvosto kokoontuu heti, kun jokin rikkoo lain kohtaa, mutta kokoontuminen rikkoo lakia, muuttuu itse kokouksesta loputon kierre. Kokousta ei saisi aloittaa, mutta koska se täytyy aloittaa, sitä ei voi lopettaa, koska laki kieltää kokouksen lopettamisen, vaikka sitä ei olisi saanut edes aloittaa. (Ei taida olla ihme, miksi Älä sijaitsee Pohjanpohjan Pohjanpohjan Haaparannan Haaparannassa?)

Tässä kohtaa seuraa kinkkinen vaihe. Ruotsidemokraateista koostuvan neuvoston saavuttua paikalle se aloittaa liikkeeltä oppimansa hallinnoinnin, jonka liike vuorostaan on perinyt aiemmilta kruunun elimiltä, jotka taas ovat perineet sen sitä edeltäneiltä elimiltä.

Ikävä kyllä asia on ymmärrettävä kirjaimellisesti. Ruotsalaisdemokraateista kerätyt jäsenet panevat toisiaan perseeseen ympyrämuodostelmassa, jossa jokaisen penis on seuraavan perseessä. Tämä ulkopuolisen silmissä karmea näky on sovellus ajatuksesta, että koska on liian epäterveellistä saavuttaa samaan aikaan rentoutunut ja keskittynyt tila tupakan nikotiinilla, on parempi tehdä se periruotsalaisella penisringillä, jossa vanhojen uskomusten mukaan liikkeen sekä mielihyvän vuoksi syntyvä yhdistelmä tuottaa positiivista energiaa[3]. Koska kokous perustuu tällaiselle piirileikille, eikä sitä voi lopettaa, mutta sitä ei toisaalta koeta edes alkaneeksi, on Älä:n oikeusneuvoston jatkettava tätä leikkiä periaatteessa loputtomiin.

Kukaan ei ole vähään aikaan halunnut käydä katsomassa, vieläkö piirileikki jatkuu, mutta koska matemaattinen järki sanoo niin, ja koska tunnetaan vähän ruotsalaisia, jotka kieltäytyisivät peniksiin liittyviin leikkeihin, voi piiri olla olemassa tälläkin hetkellä.

Älä perkele

Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu isona osana kieltäytyminen. Kun muut kansakunnat kysyvät ”miksi ei”, suomalainen kysyy ”miksi ihmeessä”. Naismaisten ranskalaisten ilmoittaessa antautumisesta, suomalaiset ilmoittavat että he eivät antaudu. Kun muut hyppäävät kaivoon, suomalainen vain ihmettelee ja puistelee päätään vaivautuneessa myötähäpeässä.

Jos Suomella jotakin viemistä olisi maailmalle, niin se olisi ”ei”, mutta eihän suomalaiset mitään halua minnekään viedä.

Esihistoriallista takapajuisuutta

Maailma tuntee kieltäytymisen jalon taidon jo alkukantaisien eliöiden kohdalta. Kun mato laitetaan kokeeseen, jossa se voi valita joko ruokaa tai inhottavaa suolaa sisältävät reitit, mato valitsee paremman reitin yli 50 prosentissa tapauksista. Se siis kieltäytyy syömästä suolaa[4].

Asiasta on todella hankalaa saada todisteita[5], mutta nykytiedon varassa eliöt eivät ole pitäneet ennenkään syödyksi tulemisesta, fyysisestä vahingosta tai mistään muusta hyvän asiantilan pilaavasta ilmiöstä. Hyvin yksinkertainen itikka, kuten hyttynen tai kärpänen, väistää kättä. Kun leijonaa tökkii monta kertaa tikulla, se puree. Jos naista painaa nyrkin ja hellan väliin, se inisee.

Tähän asti ainoat olennot, joiden on havaittu tarkoituksella antavan vahingoittaa itseään, ovat joidenkin hämähäkkilajien koiraat sekä masokistit. (Näistäkin yhdenkään mustaleskikoiraan ei ole nähty olevan niin tyhmiä, että ne ostaisivat masokismista kertovaa kotiäitifantasiakirjallisuutta venyttääkseen tuskaista loppuaan kolmen kirjan edestä.)

Jos asiaa ei vielä noilla todisteilla suostu uskomaan, niin on pakko olla suomalainen, jolle ei kelpaa mikään.

Sieltä se jäi tulematta

Kielelliseen muotoon käsite ”älä” tulee negaatiota tarkoittavasta Suomen sanasta ”ei”. Sana ”ei” onkin ollut Suomessa käytetyin sana koko Suomen itsenäisen historian ajan ja itse asiassa siitä asti, kun joku suomalaisista alkukantaisista esi-isistä sen ensimmäisen kerran keksi mongertaa suustaan.

Jos joku haluaa todella oppia sanasta enemmän, voi tutkia sanaa ei. Tämä artikkeli ei tasan varmaan ala sitäkin käsittelemään, vaan se sanoo sille ei.

Älä:n käyttö kautta aikojen

Kieltoverbi on uralilaisien kielien piirre, mikä ei ole ihme, kun miettii, miten vaatimatonta elämää heidän kaltaistensa alueella eletään. Muutamien kulttuuriyhteistyömatkojen tuloksia ei olekaan ikinä voitu virallisesti julkaista, sillä yhden osallistuneen vuotamassa videossa näytetään, miten Uralilla asuva vanha mummero nauraa suomalaisia ja sitä, miten paha persereikä heidän maansa täytyy olla, kun siellä on oltava vieläkin pahempia vastarannan kiiski kuin Uralilla.

Suomessa tämä kieltoverbi taipuu persoonallisena tavan takaa. Sillä on melko vahva tumputusnominaali-viritys, jota kukaan ei ole tosin jaksanut noudattaa, joten sanasta on suomalaisille jäänyt käteen enää sen ”epä”-muoto, kun he kerran tykkäävät evätä kaiken. Joskus siitä käytetään myös totaalisen rakentavaa etupäätettä ”vittu”, eli ”vittu älä”. Kyseessä on tällöin lähes aina huudettu äänne.

Virossa, Inarin-Saamessa sekä Pohjois-Saamessa ovat olemassa omat murteena älä:stä, mutta koska heidän mielipiteensä ei tunnut mediassa kiinnostavan ketään, ja koska heistä ei muutenkaan saa mitään selvää, niin ei auta paljon osata yhtä heidän sanaa. Kaikki kuitenkin tietävät kyseessä olevan kieltäytyminen, jos Virolaiselta pyytää postilaatikkofirmansa kirjanpitoa, Inarin-Saamelaiselta mielipidettä talouspolitiikkaan tai Pohjois-Saamelaiselta huikkaa tämän pullosta. (Pohjois-Saamelaisen kohdalla käsiliike voi olla vähän epäselvä, kun tämä makaa puoliksi istuallaan ja puoliksi seisaallaan kilisevän muovipussin vieressä[6])

ÄLÄ

Älä löysi nykymuotonsa suunnilleen vuonna 1850 ja jotakin. Jo ennen tätä oli sana assosioitunut vahvasti kieltäytymiseen, mutta erilaiset murteet, käyttötilanteet sekä vain jääräpäinen suomalainen halu olla osallistumatta yhteisiin asioihin piti sanan elastisena ja epäselvänä. Vielä 1800-luvun alkuvuosikymmenien kootuissa sanastoissa älä on milloin vahva viittaus jonkin jättämiseen tekemättä, toisaalta välillä vain ylimalkainen ehdotus miettiä toisen kerran.

Sitten Ruotsin Älä päätti hakea ystävyyskaupunkia Suomesta. Kyseessä saattoi olla yritys huolehtia siitä, ettei Venäjä kokoaisi muutamaa sotilasta kasaan ja marssisi Tukholmaan, mutta Suomessa oltiin tavalliseen tapaan hölmön hyväntahtoisia toisen valtion kutsuille ja taas kerran valmiita maksamaan matkakulut ja syötävät.

Perillä valtuuskuntaa kohtasi näky, joka sai aikaan yleistä halveksuntaa, pari pyörtymistä sekä yhden sydänkohtauksen. Ryhmän jäsenet eivät olleet varautuneet kohtaamaan lähes ikiliikkujamaista kiekkoa, joka koostui heidän naapurikansansa älyllisenä kermana pidetystä paikallishallinnon jäsenistä… ja näiden jäsenistä.

Ei kestänyt kuin viikkoja, kun kauhutarinat vierailusta ja kohtauksesta alkoivat levitä kulovalkean tavoin (joskin samaan aikaan Suomen Kemissä levisi myös ihan oikea ja tuhoisa kulovalkea, joka aiheutti paljon epäselvyyksiä tuona aikana). Suusta suuhun, sivistyneesti, kulkeutunut tarina sai useat kuulijoita huutamaan kauhuissaan ”Älä! Älä!” Noin kuukaudessa jokainen, joka huomasi kertojan alkavan kuvailla kauhutarinaa ruotsalaisesta penisringistä, huusi kiireesti ”Älä”, jotta tarina lopetettaisiin siihen paikkaan. Alle vuodessa sana ”älä” vakiintui ainoaksi keinoksi estää tarinan kuulemisesta aiheutuvia spontaaneja korvaverenvuotoja, oksennustautia sekä aivoräjähdyksiä. Seuraavien vuosien aikana sanan ”älä” kohdalle sanakirjaan lisättiin kiireesti maininta, ettei kukaan saisi jatkaa mitään tarinaa, kaskua tai edes hengittämistä, jos se liittyisi ruotsalaiseen penisrinkiin.

Nykykäyttö

Ilmeisesti Älä:n maine on kiirinyt rapakon taaksekin.

Nykyarjessa, jossa suomalainen nykyjurottaja ei edelleen halua mitään, kuulla mistään tai edes osallistua mihinkään, ruotsalaisen penisringin osuus sanaan ”älä” on hieman hellittänyt. Suomalainen huutaa ”älä” melkein päivittäin ja monta kertaa, kun aloittaa, joten mikään tietty liitos arkeen ei enää selitä sanan suosiota, vaan se on yleistyökalu kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen, tai paremminkin sen välttämiseen.

On kuitenkin syytä muistaa, että joka vuosi Suomesta lähetetään miehittämätön lennokki kameran kanssa Ruotsin puolelle tarkistamaan, onko Älä yhä kamalan, brutaalinkin itsetuhon kierteensä kourissa. Toistaiseksi, vuonna 2018, viiden sekunnin mittaisen videon[7] perusteella tämä painajainen jatkuu edelleen, ja jos jotakin, se saattaa jopa osoittaa kiihtymisen merkkejä. (Joidenkin laskelmien mukaan se on mahdotonta, sillä kiihtyvänä penisrinki olisi tähän mennessä jo aiheuttanut joko maapallon läpi porautuvan reiän tai liian suuren paineen, mutta ehkä jokin aiheuttaa satunnaisia hidasteita ja siten palauttaa kiihtymisen tiettyyn pisteeseen.)

Suomen hallitus on ehdottanut, että Ruotsi sahattaisiinkin irti Suomesta ja lähetettäisiin lillumaan omia menojaan, mutta toistaiseksi nimettömän vaikuttajat ovat lobanneet tämän ajatuksen kumoon, koska he eivät halua Norjan öljykuljetuksille pidempiä toimitusaikoja.

Viitteet

  1. Eikö naurata? Tarkista artikkelin muokkaushistoria ja mieti mistä se on hienonnettu
  2. Liikkeen jäsenien keskuudessa koettiin kamala pyörtymisepidemia, kun vuonna 1817 kuultiin huhuja ihmisten ja karhujen vodkanhuuruisista siitosilloista, joka tosin paljastui vain hyvin karvaisten venäläisten keskinäiseksi kanssakäymiseksi
  3. Suomen hallitus on sijoittanut veronmaksajien rahoja miljoonia tutkiakseen, voisiko Suomen työttömiä pakottaa luomaan samanlaisia rinkejä eri paikkakunnille tuottamaan ilmaista energiaa, mutta tähän asti suomalaisista ringeistä on puuttunut ruotsalaisille ringeille ominainen positiivisuus, joten tulokset ovat jääneet laihoiksi
  4. Muissa kuin suomalaisissa tutkimuksissa todetaan yleensä, että mato pyrkii kohti ruokaa, mutta suomalaiset tutkijat ovat pitäneet tällaista pyrkyri-lähtöistä logiikkaa neitimäisenä pelleilynä
  5. Useista kaivausprojekteista huolimatta maasta ei ole löydetty esimerkiksi muistikorttia, johon Allosaurus olisi tallentanut kotivideota saalistussuorituksistaan
  6. Etäinen Pulttibois- vertaus
  7. Sen pidemmän tarkistusvideon katsominen kerralla on todettu terveydelle hengenvaaralliseksi

Katso myös

Aiheesta muualla

  • Tästa aiheesta ei ole kukaan halunnut kirjoittaa Hikipedian ulkopuolella